Avaruuden korkeajännitys 5/1974: Kuolema syvyyksistä. Viime torstaina (14.3) ollessa korkkaripiirin kokoontumisessa oli juhlan henkeä. Käsittelyssä oli viimeinen vuoden 1974 Avaruuskorkkareista: Kuolema syvyyksistä (nro 5/74). Session päätyttyä oli kaikki 12 avaruuskorkkaria luettu, noin puolessa vuodessa. Avaruuden jättikorkkarit odottavat... Tämän käsittelyssä viimeisenä olevan korkkarin kansi ei petä odotuksia: Jälleen on avaruusjoukkojen poika lähtenyt liikkeelle ilman hanskoja. Itse sarjis avautuu kollaasilla, jossa maalaillaan mahdollisuutta ''hallitsemattomista ketjureaktioista'' ja tuomiopäivästä. Kuva lienee koottu muista korkkareista. Huomiota kiinnitti hahmo joka keskellä murskautuvia taloja ja junia kävelee muina miehinä ulos savusta. Eräänlainen prologi vie ''toisen maailmansodan jälkeisiin vuosikymmeniin'', salaiseen kokoukseen. Piiriä innosti ensimmäisessä ruudussa ollut ajatuskupla - tiettävästi kaikkien korkkareiden ainoa. Ensimmäinen todiste siitä, että joku joskus ajattelee tai omaa jotain sisäistä elämää näissä sarjiksissa. Ja mitäpä tämä - vartiomies - miettii: ''Suuri juttu meneillään. Kaikki isot pamput koolla!'' Niin että se siitä. Kokouksessa fyysikko kertoo, että ''annettu määräys on nyt toteutettu''. Tiedemiehet ovat rakentaneet pommin, jolla voi tuhota koko ihmiskunnan. Englannilla on nyt ase, ''jota vastaan kukaan ei uskalla hyökätä''. Tässä vaiheessa piirissä ilmeni nousevaa hilpeyttä. Miten pommia käytetään? ''Jos ette peräydy, räjäytämme kaiken!'' Vai aikooko Britannia ottaa itsensä panttivangiksi Blazing Saddle -elokuvan tyyliin? Kylmän sodan kauhun tasapaino perustui sentään vain siihen, että totaaliseen tuhoon vaadittiin molempien puolien iskut. Eikä pommin hullunkurisuus tähän pääty. Kaiken lisäksi - selittämättömästä syystä - pommin ketjureaktiota ei voi enää pysäyttää. Varastoituna se vähitellen saastuttaa koko maan. Eikä sitä voi purkaakaan koska ''reaktiota ei voi pysäyttää''. Pommin puoliintumisaika on kuulemma 500 vuotta. Siinä sitä sitten pällistellään että mitä tuli tehtyä. Pomot ovat antaneet kummia käskyjä ja toiset ovat totelleet. Nyt sitten tuhoudutaan joko räjähdykseen tai säteilyyn. No onneksi ratkaisu löytyy. Pudotetaan pommi ''syvimpään valtamereen''. ''Kunpa veronmaksajat tietäisivät, miten heidän rahojaan tuhlataan'' epäilevät jo merimiehetkin. Onneksi hyppäämme valistuneemmalle 2000-luvulle. Jet-Ace ja Plum-Duff ovat menossa lomalle. (Tätä ei juuri enempää tarvitsekaan kommentoida). P-D ehdottaa että he menisivät hänen setänsä luo merenpohjaan, hänellä kun on siellä jotain vaikeuksia. ''Totta kai lähden! Inhoan TOIMETONTA lomaa!'', sanoo Jet-Ace. Koskakohan hän on sellaista ehtinyt viettää? Pian sankarukset ovatkin merenpohjan kaupungissa (siellä on ilmeisesti ravintola jossa tarjotaan Octupus fillet'9ia. Piirissä pohdiskeltiin mitä se voisi olla). Plum-Duffin setä esittelee businestaan, epäilemättä geenimuokattujen merenelävien farmia. Hän nostaa esille metrisen hummerin. On vain yksi vika. Hummeri, kuten muutkin ötökät ovat radioaktiivisia ja siten myrkyllisiä. Setä näyttää myös mutanttikaloja (jotka tosin muistuttavat melkoisesti tavallisia syvänmeren kaloja). Ja friikkishown lopuksi näytetään vielä sairashuoneessa makaava Joe. Kun valot sammutetaan, Joe hehkuu pimeässä! Tässä vaiheessa piirin luonnontieteilijät älähtivät. Säteilevä käveri pitäisi olla suunnilleen rakennettu radioaktiivisista aineista säteillääkseen tuohon tyyliin - tai sitten päällystetty fosforilla tai vastaavalla. Jet-Ace tarkastaa ettei kukaan kuuntele ja kysyy sitten onko setä kertonut kenellekään. ''En. Heti kun asia paljastuu, minut pakotetaan lopettamaan viljelyni!'' valittaa setä. Siis että mitä hei? Radioaktiivista kalaa vaan purkkeihin ja markkinoilla ja toivotaan ettei kukaan huomaa. Eihän bisnestä saa vaarantaa vaikka tuote tappaisikin asiakkaita... No, tällaiset ajatukset eivät vaivaa Jet-Ace päätä. He lähtevät sukeltelemaan ja etsimään säteilylähdettä. Erikoista kyllä, heillä on sammakkomies-varusteet, joilla ei paljon yli 50 metrin sukellella. Joko pommi (siis sehän siellä tietysti luuraa) pudotettiin ei-niin-kovin-syvään syvänteeseen tai sitten - palaan tähän teoriaan lopussa. Säteilymittarien avulla kaverukset löytävät oikean suunnan. Lopulta säteily käy niin kovaksi, ettei mittarin asteikko riitä. Mutta mitä tekee Jet-Ace? Arvasitte oikein: eikun eteenpäin! Vastaan tuleekin jättimäinen mutanttimerikotilo. Hammasvärkistä päätellen se oli risteytynyt hain kanssa. No, siitä ei ole vastukseksi. Säteilylähde löytyy, pohjassa makaava kapseli. ''Se voi olla pommi'', kuten Jet-Ace päättelee. Nyt ottaa J-A yhteyttä viranomaisiin, jotka selvittävät mistä on kyse: 1970-luvulla upotetusta pommista. Pommin valmistumisajasta voisi todeta että 1970-luvulla tehtiin kummia ja vaarallisia asioista, kuten tämä itsetoimiva tuomiopäivänpommi ja Abba. Nyt pommia mennään katsomaan asiantuntijoiden kanssa ja vähän järkevämmän näköisissä vermeissä. Asiantuntijan lausunto on murskaava. Pommi on tulossa epävakaaksi ja sen säteily kaksinkertaistuu aina parissa tunnissa. Se räjähtää viidessä päivässä ja posaus tuhoaa maapallon ja kuun ja tekee myös Marsista ja Venuksesta asuinkelvottomia (kun joku kertoisi koska niistä tuli asuinkelpoisia). Pommi on siis kaivettava pohjasta ja ammuttava avaruuteen, sillä siellä se ei voi aiheuttaa ketjureaktiota. Homma päätetään salata, mutta siitä on kuitenkin viestittävä viranomasille. Kun koodattua viestiä lähetetään, J-A huomaa, että keskus salakuuntelee. (Tulevaisuuden teknologia ihmetyttää. Viestintälaite näyttää harvinaisen kehittyneeltä peliltä, mutta silti paikassa on miehen hoitama keskus.) J-A ryntää paikalle. Keskus väittää ettei ymmärtänyt koodista mitään, mutta mottaa kuitenkin Plum-Duffia (''OOF!'') ja pakenee. Tässä näkyi jälleen käänteinen pyramidi -rakenne, jossa pohjalla ollaan fiksuimpia. Tavallinen keskus pystyy simultaanimurtamaan salaista koodia! Sitä ei kuitenkaan Jet-Ace usko: hänen mukaansa miehen voi antaa mennä koska hän ei tiedä mitään. Mutta ''Ässä oli väärässä'' kuten sarjiksen tekstikin sanoo. Miekkonen menee merenpohjatukikohdan baariin ja tapaa siellä pahan pojan Otto Kreggin (jotenkin saksalainen nimi muuten). Koska hallitus haluaa salata löydön, sen täytyy olla arvokas. Juonia punotaan... Samalla Jet-Ace ja kumppanit nostavat pommia pohjasta. Äkkiä heidän kimppuunsa hyökätään. Jet-Ace kolahtaa ajokiniskusta tajuttomaksi (aika hyvin ottaen huomioon, että porukoilla on melkoiset haarniskat niskassa). Jet-Ace herää sairastuvalla. Pommi on viety! Jet-Ace ei jouda lepäämään vaan liittyy konnajahtiin. He saavat kiinni yhden miehen, joka kertoo että Kregg on vienyt saaliinsa kuuhun, muttei tiedä että kyse on pommista. Ja eikun Kuuhun. Cobbykin hälytetään - hän ei tosin ole uskoa Jet-Acen tarinoita koska ''Hänellä oli myös kokemusta Jet-Acen piloista''. Tämä selittää paljon! Cobbyhän aina epäilee Jet-Acen juttuja hyökkäävistä muukalaisista. Mutta ilmeisesti jokaista oikeaa hälytystä kohti on tusina Jet-Acen ''Siriuslaiset hyökkäävät! - Heti-luuli-kumi-huuli!'' - tapausta. Kregg (tai Kragg, kuten hänen nimensä sivun 49 jälkeen kirjoitetaan) laskeutuu Kuussa ovelasti syrjäiseen kraateriin. Heitä on odottamassa telavaunu jonka kyljessä komeilee firman nimi: ''Kraaterin Malmi & Kaivos'' . Tästä nimestä ei piirissä meinattu päästä yli. Sillä välin Jet-Ace ja kumppanit valmistautuvat ''valtavaan tehtävään, koko Kuun haravointiin''. Puolen tunnin päästä he löytävät Kraggin aluksen. Alus on hylätty. Piirissä pohdiskeltiin vähän tulevaisuuden taloutta. Ilmeisesti Kregg odottaa saavansa pommista todella paljon pätäkkää, koska sen takia kannattaa hylätä avaruusalus, joka ei varmaan ole ihan halpa. Kuukaupungin poliisi hälytetään, mutta Kragg on ovelasti piiloutunut ''erään tavaratalon kellariin''. Päivät kuluvat eikä miestä ja pommia löydy. Pommijuttu päätetään julkistaa. Kragg kuulee televisiosta viestin: esine on pommi. Säteilymittari osoittaa sen todeksi. Kragg panikoituu ja yrittää paeta avaruusasemalle. Taksi (siis uskomaton kuussa oleva 1960-luvun alun designia edustava leijutaksi) menee nokan edestä. Sillä välin Jet-Ace ja kumppanit ovat pulassa. Kragg ei ilmoitakaan mitään, joten hän on hylännyt pommin. He keksivät, että jospa sairaalaan on tuotu säteilysairaudesta kärsiviä - Kragg ja kumppanit ovat kuitenkin olleet pommin kanssa pitkään tekemisissä. Kragg vauhkoilee avaruussatamassa. Kaikilla myyntitiskeillä on lappu luukulla (Luukuissa on Jupiterin kuiden nimiä. Erikoinen tapa myydä lippuja niin että joka määränpäällä on oma tiskinsä. Yksi luukuista, josta näkyy vain pääte -as myy Maijan arvelun mukaan lippuja Mimakseen, joka on Saturnuksen kuu). Yksi lipunmyyjistä pääsee kuittailemaan Kraggille, että hänellä on vielä yksi lippu jäljellä - itselleen. Tämä ei todellakaan ole Kraggin päivä sillä samassa hän sairastuu säteilysairauteen. Oireet (kurkkuun tarttuminen sanoen samalla ''Aaah!'') eivät nyt tosin ihan vastaa virallisia oireita. Mutta sopivasti hänet tuodaan sairaalaan, jossa hänet tunnistetaan ja Logan tulee paikalle. Kragg ehtii sanoa ''tavaratalon varastossa'' ennen kuolemaansa. Tämä riittää Jet-Acelle (tavarataloja on ilmeisesti Kuussa vain yksi). Sitten sireenit ulvoen paikalle (makeet Emergency Police Service leijuautot!), voimakkaasti loistava ja uhkaavasti savuava pommi rakettiin, lähtö ja - vips - taivaalla näkyy ''kirkas mutta vaaraton välähdys''. Jo oli antikliimaksi, eikä Jet-Acen ja Plum-Duffin loppusanailu sitä paljoa kohenna: ''Selvittiin siitä!'' ''Kaikki on ohi. Ihmiskunta näkee vielä auringon nousevan. Voimme rentoutua.'' Irtohuomioita: - Piirin luonnontieteilijät kehittelivät pommin ympärille teoriaa, jonka yksityiskohtia allekirjoittanut ei enää muista. Ilmeisesti joistakin sarjiksen tokaisuista pääteltiin, että pommin täytyy sisältää vähintään valkoisia aukkoja tai vastaavaa. Siis aika kehittynyttä teknologiaa 1970-luvulla. Pommin puoliintumisaika, 500 vuotta oli myös hieman hämärä. Vaikuttaa vähän siltä että se muuttuu puoliintuessaan puolet vaarallisemmaksi. - Piirissä kehitettiin teoria että Jet-Ace ja kumppanit ovat mutantteja. He voivat uida valtameren syvänteessä sammakkomieskamppeissa, he näkevät säteilyä, joka muille on näkymätöntä (kuten edellisessä korkkarissa ultraviolettisäteilyä) ja he myös kestävät säteilyä hyvin, kuten tässäkin sarjiksessa. He voivat riisua kypäränsä Uranuksessa laittaaksen korvamikin paikoilleen, kuten Avaruuden pahoissa hengissä. Ehkä se selittää myös tämän jatkuvan ilman hanskoja avaruudessa -törmäilyn. Saatuamme näin kaikki viralliset lehdenmuotoiset avaruuskorkkarit luettua, joimme Jet-Ace Loganin maljan. Mutta piiri sen kun jatkuu. Ensi kerralla, kiirastorstaina 28.3., avataan Avaruuden jättikorkeajännitykset - tietenkin - tarinalla ''Jet-Ace Logan ja avaruuden jättiläiset''. Se löytyy sinipunakantiselta Avaruuden Jättikorkeajännitys 2 -alpparilta. Kakkos-jättialbumi on kahdesta jättiavaruuskorkkarista se harvinaisempi (ja kalliimpi. Ostin oman kappaleeni muutama viikko sitten Tampereen Makedoniasta, 18 euroa - jäi sitten menemättä kaljalle illalla.) Mutta tarinan voi siis lukea mafiassa ennen piiriä, kuten tähänkin asti. Jättikorkkareiden jälkeen tai jossain välissä on tarkoitus lukea yksi Rick Random -tarina (mikä se niistä olikaan?) Tämän jälkeen on vuorossa klassiset Avaruusmatka eli Star Trek -sarjikset 1970-luvun sydämestä. Hrr! Väristyksiä!