Avaruuden korkeajännitys 2/74: Täplikkäät miehet. Tauolta palannut Avaruuden korkeajännitysten lukupiiri kohtasi avaruuden viheltävät tappajaetanalaumat! Käsittelyssä oli Avaruuden korkeajännitys 2/74: Täplikkäät miehet. Korkkareiden jälleennäkeminen sujui riemuisissa merkeissä. Piirin uutteraa työskentelyä ei haitannut edes se, että lehtiä oli tällä kertaa mukana vain yksi kappale. Korkkarin kansikuva kiinnitti jälleen huomiota. Jet-Ace oli valinnut täplikkään huivin kaulaansa rimmaamaan tarinan otsikon kanssa. Vähän on kyllä puppelipojan näköinen. Tarina sen sijaan alkaa historiallisella prologilla. Kapteeni Shepherd, ensimmäinen amerikkalainen avaruudessa, tuo mukanaan pienen salamatkustajan. Kyseinen ötökkä herätti piirissä innostusta. Tämä ''etana'' on ilman muuta avaruuskorkkareiden alieniparhaimmistoa. Pelkkä musta lätyskä, jolla on kaksi kolmisormista ''kättä''. Aika kova kaveri sinänsä, sillä ötökkä salamatkustaa laskeutumiskapselin ulkopinnalla kärventymättä alas asti. Siellä se toki hyppää mereen vilvoittelemaan sadaksi vuodeksi. Piirissä huomioitiin että maanvaivaksi osoittautuneen alienin toivat maahan nimenomaan amerikkalaiset eivätkä britit, jotka sitten osoittautuvat yllättäen osaksi ongelman ratkaisua... Vuonna 2061 ötökkä lähtee liikkeelle. Ennen tätä käydään kuitenkin katsastamassa ruudun verran tarinamme sankareita, jotka ovat, kuinka ollakaan, partiomatkalla jossain Marsin tienoilla. Samaan aikaan meren pohjalla sukelluspallo herättää henkiin ötökän. (Hiltunen huomautti että sukelluspalloja ei ole käytetty enää aikoihin. Mutta ehkäpä ne tulevat jälleen muotiin.) Ötökkä tappaa kalan ja halkeaa itse kahtia. Lisääntyminen pääsee vauhtiin ja kohta armaan Britannian rantoja uhkaa merietanoiden armada. Se havaitaan: ''Vedessä näkyy outoa liikettä. Liian musta kalaparveksi ja liian hidas sukellusveneeksi''. Tämä vertaus herätti piirissä syvää hämmentyneisyyttä. Samalla käy ilmi ötököiden erikoinen lieveilmiö. Ne viheltävät radiotaajuuksilla. Etanaötökät alkavat listiä ihmisiä. Ja kalustoa. Siinä menevät laivat ja sillat. Ilmeisesti ne syövät mitä tahansa, tosin eivät esimerkiksi maata, mikä piirissä pantiin merkille. Sitten pompataan taas sankareihimme, luvun ''Etanasota'' merkeissä. Jet-Ace pitkästyy partioaluksella. Hän kuulee radiosta hyökkäävistä etanoista ja harmittelee, että ei ole mukana siellä missä tapahtuu. Jet-Acen pitkästyminen pahenee: hän rummuttaa pöytää ''kunnes hänen kättään särki'' ja alkaa sitten laskea hytin niittejä. Onneksi tälle vaaralliselle hyperaktiivikolle löytyy muuta ajateltavaa. Hän omii eräältä toveriltaan tehtävän mennä tarkistelemaan avaruudessa olevia polttoainesäiliöitä. Tässä yhteydessä piirissä todettiin että Avaruusjoukkojen alus muistutti tällä kertaa proto-Eaglea (Avaruusasema Alfaa tuntevat ymmärtävät vertauksen). Aluksen taustalla hehkuu Mars kanavineen. Jet-Ace ja Plum-Duff (joka jostain syystä seuraa J-A:ta kaikkialle) lähestyvät polttoainesäiliöitä, jotka näyttävät vähän oudoilta. He hyppäävät satelliitin pinnalle - ja molskahtavat etanamassaan! Tankit ovat syöpyneet pehmeiksi. Yhdessä tankissa ei kuitenkaan ole etanoita ja Jet-Ace pelastautuu sille. Jet-Ace ''yrittää osoittaa Charterisille polttoainetankkia, mutta ele hukkuu muun sätkyttelyn joukkoon''. Sillä tavalla. Jet-Ace tuntee kuitenkin että Plum-Duffia on autettava. (Hän on ehkä jollain tavalla kiintynyt tähän yksinkertaiseen, mutta hyväntahtoiseen pikku mieheen.) Välissä pompataan partioalukselle, jossa ''Jet-Acen hapan esimies Cobb'' huomaa Loganin jälleen rikkovan Sääntöjä. Tilannetta pahentaa radioista kuuluvat ulvonta. Cobb tuntuu tulkitsevan senkin Jet-Acen viaksi. Mutta Jet-Ace toimii. Hän yrittää pelastaa toveriaan iskemällä reikää ''räjähdysherkkään polttoainesäiliöön'' siinä toiveessa, että polttoainesuihku osuu Plum-Duffiin. Piirin riemu oli rajaton, kun huomattiin että Jet-Ace käytti säiliön puhkomiseen veistä! Joko on heikot säiliöt tai sitten vahvat veitset. Suunnitelma kuitenkin toimii ja sankarit pelastuvat etanoilta. Sitä ennen Jet-Acen on tosin ohjattava alusta muun muassa ''lyömällä nyrkillä ohjaimiin''. Jet-Acen tapa ratkoa ongelmia huitomalla ja hakkaamalla on kaiken kaikkiaan usein toimiva. Piirissä pohdittiin kosmisia syy-seuraussuhteita. Jet-Ace on pitkästynyt - ja hups, yhtäkkiä paikalle ilmestyy tappajaetanoita, joista Jet-Ace on juuri kuullut. Joko J-A todella vetää ongelmia puoleensa, tai sitten kaikki on vain houretta. Sillä välin Maassa ''pahuuden massa'' syö erään sillan keskipilaria ja ''katsojat siirtyvät taaksepäin lumoutuneina kuin jättiläiskäärmeen hypnotisoima kanilauma''. (Hengästyttävä kielikuva!) Maassa taistellaan tosissaan etanoita vastaan. Sotilaat yrittävät grillata niitä liekinheittimillä (jotka muistuttavat selkään kiinnitettyä makkaraa). Huonosti tuntuu sujuvan. Avaruudessa hoksataan että hydraziini-polttoaineessa voisi olla ratkaisu etanaongelmaan. Sitä on varastoitu Phobokselle, jossa sitä kaitsevat täplikkäät miehet. (No, tulivathan ne sieltä vihdoin, sarjiksen puolivälissä!) Täplä-äijät ovat karanteenissa kuulla, sillä heillä on tarttuva tauti nimeltä Marsin malaria. Tauti herätti piirissä keskustelua. Malaria ei nimittäin tartu ihmisestä toiseen. Ilmeisesti - kuten sarjiksen nimestäkin käy ilmi - Marsin malaria ei myöskään tartu naisiin. Täplikkäitä miehiä johtaa kaveri nimeltä Sangerman. Hän on ilmeinen pahis, sillä jostain syystä hänet on piirretty jatkuvasti kasvojen yläosa varjossa. Jet-Ace ja kumpp. tulevat penäämään häneltä hydraziinia etanoidentappoon. Sangerman päättää kiristää maailmaa. Avaruusjoukot suljetaan varastoon. Täplikkäät miehet vaativat polttoaineesta sen painon verran kultaa sekä maakunnan Englannista asuttavakseen. Jet-Ace valittaa, että maan oloissa miesten tauti on tappava, ja aiheuttaisi epidemian joka olisi yhtä paha kuin etanat. Jos näin on, Marsin malaria on ilmeisesti edennyt täplikkäillä miehillä aivoihin. Heidän ehkä kannattaisi harkita vielä uudestaan ennen kuin menevät kipeinä Maahan. Joka tapauksessa Sangerman lähettää ''läskin'' eli Plum-Duffin viemään viestiä. Sillä välin Lontoo on jäämässä Tappajaetanoiden saaliiksi. Jotta kaupunki voitaisiin pelastaa, RAF päättää käyttää pommeja. Mutta ötökät vain leviävät entuudestaan. Piirissä ihmeteltiin eräässä ruudussa olevia etanoiden uhreja. Uhrit retkottavat maassa, mutta tappajaetanoita ei näy missään. Mihin he ovat kuolleet? Yrittääkö RAF peitellä omien pommituksiensa uhreja? No, sillä välin hyökkäävät etanat Phoboksellekin. Jet-Ace ja kumppanit kääntävät tilanteen edukseen. He hämäävät etanavaaralla vartijaansa ja ryöstäytyvät vapaiksi. Etanoiden vihellys tekee radioliikenteen mahdottomaksi, joten Jet-Ace päättää yrittää juonta. Hän kirjoittaa lapulle Sangermanin nimellä allekirjoittamansa viestin, jossa käskee kaikkia miehiä erään tankkerin ruumaan. Tätä kierrätämällä hän saa miehet ansaan. Ovela juoni! Tosin piirissä se herätti hieman huokauksia. Jet-Acella ja kumppaneilla on täysin erilaiset avaruuspuvut - esimerkiksi Sangermanin miehillä on tähti ja raitoja asussaan. Ja luulisi että pienellä kuulla olevan miesjoukon tuntevan toisensa naamasta, varsinkin kun niissä on läiskiä. Radioyhteyskin näkyy toimivan Jet-Acen ja Cobbin välillä... (Niillä on kyllä tosikummat radiot siellä avaruusjoukoissa. Ei ollut eka kerta kun niiden toiminta ja toimimattomuus on täysin arvoituksellista.) Tietysti koko sakilla on voinut edetä Marsin malaria aivoihin. Sarjiksen käsikirjoittajaa myöden. Juoni toimii siihen asti, kun Jet-Ace näyttää lappua Sangermanille (''Salamoivat satelliitit! Nyt meni pieleen!'') Seuraa sekavaa mäiskintää, tipahtelua avaruusaluksista (onneksi Phoboksella on heikko painovoima. Siitä huolimatta miehet kävelevät varsin tukevasti kuun pinnalla) ja ammuskelua. Jet-Ace pääsee omalle alukselleen. Sangerman taas saa etanat peräänsä. Hän suojaa itsensä hydraziinisäiliöillä ja menee sen jälkeen suihkuun. Kun hän tulee suihkusta hän huomaa, että Marsin malaria on parantunut! Ehkäpä etanoiden radiovihellyksen ansioista. Ilo jää kuitenkin lyhyeksi Sangermanin huomatessa, että etanat syövät parhaillaan hänen ainoata avaruuspukuaan... (Opetus: älä koskaan, koskaan, käy suihkussa! Muista myös Psyko!) Jet-Ace palaa emäalukselle, jonka ohi mennen putsaa etanoista. Sisällä huomataan että loputkin täplikkäät miehet ovat päässeet täplistään. Ilo on ylimmillään. Mutta huoleen on aihetta! Radiovihellystä kuuluu myös avaruudesta. Maassa olevat etanat ilmeisesti houkuttelevat kavereitaan paikalle. Planeetan pinnalla pohditaan jo koko Lontoon listimistä vetypommeilla. ''Mieluummin atomisäteilyn seuraukset kuin ihmiskunnan tuho''. Englantilaisen poikakoulun urheilukilpailujen lähettäjältä vaikuttava kaveri pitää jo hattuaan ylhäällä ja on laskenut viiteen kun avaruusjoukot tulevat paikalle. Jostain syystä kaveri pitää rakettien näkymistä merkkinä lopettaa ohjusten lähtölaskenta. Melko heppoinen tapa laukoa vetypommeja, mutta mistäpä sitä tulevaisuuden englantilaisten käytäntöjä tietäisi. RAF pommittaa Lontoota hydraziinilla ja etanat muuttuvat mustaksi limaksi. ''Puhdistus tehostui vielä, kun osa aineesta syttyi tuleen ja paloi tasaisesti iltatuulessa''. Oi iloa! Piirissä pohdiskeltiin että avaruuskorkkareissa Lontoon on käynyt jo monesti yhtä kalpaten kuin Tokion Godzillan käsissä ikään. Lontoo on jäädytetty, grillattu, upotettu veteen, sitä on uhannut lihansyöjätaikina ja nyt vihetävien tappajaetanoiden hyökkäys. Viimeisellä sivulla on loppukevennys. Etanat on listitty kun Plum-Duff viimein saapuu paikalle (tyhmä! hidas! läski!) ja pyytää viemään hänet pääministerin luo. J-A: ''Viivyit niin kauan että päätimme pelastaa maailman halvemmalla tavalla.'' P-D: ''Jet-Ace...sinä senkin heittiö... sinä olet varsinainen ihme!'' Aika velikultia. Pikkuhuomautuksia: - Tässä korkkarissa oli poikkeuksellisen paljon naishahmoja, vaikka heidän tehtävänään oli tietysti etupäässä kirkua ja näyttää pelästyneiltä. Brittiläisille kenkäfetisisteille oli varmaankin suunnattu ruutu, jossa tappajaetanat syövät paenneelta naiselta jääneet avokkaat. - Jossain vaiheessa avaruusjoukot tuskailivat jälleen polttoaineen riittävyyttä maahan paluuta varten. Kysymys voi olla relevantti, mutta piirissä herätti keskustelua tämä sarjis- ja leffascifissä yleinen polttoaineen riittävyysongelma. Fiktion maailmassa kappale ei ilmeisesti jatka matkaansa avaruudessa, kunnes jokin toinen voima siihen vaikuttaa. Ei, se tipahtaa todennäköisesti maailmankaikkeuden pimeälle betonilattialle (kosmologinen käsitys, joka on viime aikoina saanut mafiapiireissä suosiota Marvinissa olleen uutisen vuoksi).