Avaruuden korkeajännitys 3/1974: Aurinko katoaa. Keskellä talvipäivänseisausajan hyistä pimeyttä kokoontui Avaruuden korkeajännitysten lukupiiri ja ihmetteli minne Jet-Ace oli hukannut auringon. Käsittelyssä 20.12. oli siis Avaruuden korkeajännitys 3/1974: Aurinko katoaa. "Seuraavaksi Jet-Ace hukkaa varmaan oman päänsä" avasi Hiltunen keskustelun tästä herkullisesta sarjisluomasta. Oikeaan osunut aavistus! Tämän korkkarin teemaksi nousi selvästi kadottaminen, hukkaaminen ja poissaolo. Minkä kaiken, selvinnee tämänkin lukijalle. Sarjiksen avausruutua ei voi syyttää sense of wonderin puutteesta. "Avaruuden äärettömyydessä on eläviä olentoja. Jotkut niistä osuvat aurinkokuntaammekin, ystävinä tai vihollisina" Piirissä todettiin asiallisesti että toistaiseksi näissä sarjiksissa ei ole ystäviä avaruudesta ihmeemmin nähty. No, tällä kertaa "kylmässä tyhjyydessä" ajelehtii Anseerin kaupunki klodneineen etsimässä uusia uhreja. Ja keitäpä tielle osuukaan kuin Jet-Ace ja kumppanit! Tarina käynnistyy ah niin perinteisesti: Jet-Ace ja kumppanit ovat partiolennolla kun normaalin toiminnan keskeyttää avunpyyntö. Stella-niminen alus on hädässä! Samalla esitellään J-A ja P-D:n uusi esimies Sätky-Simon joka kokemattomuuttaan pompottaa alaisiaan. Piirin huomiota kiinnitti avaruusjoukkojen "Alamein"-niminen alus. Toisen maailmansodan henki leijuu tämänkin tarinan yllä. Stella on eläintarhalaiva matkalla Eridanista Maahan. Piirin huomiota kiinnitti se, että edellisessä korkkarissa ylivalonnopeutta vasta opeteltiin. Kehitys lie nopeaa tulevaisuudessa. Tietokoneet sen sijaan ovat hitaita. Aluksen tietsikka pohtii hiljaa suristen ennen kuin antaa tiedot Stella-aluksesta, printtinä. Avaruusjoukot yhyttävät Stellan, mutta kukaan ei vastaa kutsuun. J-A ja Simon lähetetään tutkimaan alusta. J-A koettaa vastustella Simonin pariksi joutumista. Cobb perustelee: "Simon haluaa todistaa itsensä mieheksi niin kiihkeästi, että voi tehdä mitä vain... pidä häntä silmällä." Piirissä hiljennyttiin hetkeksi pohdiskelemaan mieheksi todistamisen kiihkeitä eri muotoja. Stellan muotoilu ihastutti piiriläisiä. Tosin partioaluksen liukuminen Stellan sisään aluksen etuosasta herätti myös mielleyhtymiä. J-A ja Simon pääsevät alukseen ja havaitsevat sen tyhjäksi. Mutta samaan aikaan alkaa emoaluksella tapahtua! Tutkan hälytin surisee, havaitaan toinen alus. Kukapas muukaan siinä on kuin Anseer klodnien kaupunkeineen. Sille pitää tietysti laskeutua! Plum-Duff hyppää nopeasti päätelmiin aluksen jarrurakettien vielä suhistessa: "Paikka on kuollut... ollut autiona vuosisatoja..." Sitten tutkimaan rakennuksia joista löytyy mielenkiintoisia koneita. Yhtäkkiä valtava kupu sulkee kaupungin sisäänsä. Paikka onkin - hups - ansa. Piirissä kiinnitti huomiota se, että miehistö tuskailee paikan kylmyyttä ja arvuuttelee pukujensa lämmityksen kestävyyttä samalla kun he ohittavat lasikaapissa majailevia alieneita kiinnittämättä niihin minkäänlaista huomiota. Nehän voisivat olla vaikka paikan jäädytettyjä asukkaita. Miesten pällistellessä kaupunkia "syvällä heidän jalkojensa alla" alkaa "outo elämä" herätä ja "miljoonia vuosia nukkunut järki sykkiä uutta voimaa". Jostain syystä tämä aiheuttaa Plum-Duffulle outoa kutisevaa tunnetta. Samassa puolet tutkimusretkikunnasta menettää järkensä! He riisuvat kypäränsä, "nytkähtelevät ja jäykistyvät" ja nousevat ylös kun "jokin ottaa heidät". Piirissä nostettiin jälleen Freud pöydälle. Saako tässä kohtauksessa manifestaationsa poikien maailmasta muuten poissaoleva miehinen seksuaalisuus? Ahdistelijoiksi paljastuvat kaameat karvapallot. Jäljelle jääneet miehet yrittävät paeta takaisin alukseen. Ikävä kyllä pallot ovat odottelemassa sisälläkin. Avaruusjoukkojen tapoihin ei ilmeisesti kuulu sulkea alusten ovia, kun ollaan tutkimassa vierasta ympäristöä. Sillä välin toisaalla Simon ja Jet-Ace tutkivat Stellaa. Kaikki tuntuu olevan kunnossa, vain miehistö puuttuu. Simon käskee J-A:n aluksen ohjaamoon radioimaan viestin Alameinille (aiemmassa kohdassa Jet-Ace oli jo ohjaamossa, mutta näin pienestä epäloogisuudesta viis...). Yhteys ei kuitenkaan onnistu. Avaruusjoukoilla tuntuu olevan vaikeuksia kypäröiden ja mikrofonien yhteensovittamisessa (vrt. aiemmin käsitelty Avaruuden pahat henget). Piirissä kummasteltiin Jet-Acen ja Simonin tapaa puhua pöytämikkeihin avaruuskypärät päässä. Ei ihme, ettei yhteyttä saada. Samassa korkeammat voimat kuitenkin puuttuvat peliin. Stella joutuu Anseerin kaupungin vetosäteeseen ja ajautuu sitä kohti. J-A tosin epäilee kyseessä olevan magneettinen avaruusmyrsky, mikä sellainen sitten lieneekään. Alus syöksyy kaupungin kuvun läpi. Tällainen räiskistä vaan -tyyppinen vetosäde ei anna kovin korkeata kuvaa avaruuden muukalaisten insinööritaidosta tai ajattelukyvystä noin ylipäätään. Jet-Ace ja Simon sinkoutuvat ulos aluksesta sen syöksyessä kaupunkiin. Kolaritilanteessa "Logan ehtii tuskin napata kypäränsä lentäessään ulos aluksen revenneestä kyljestä". Edellisessä kuvassa Jet-Acella on kyllä kypärä jo päässään (mutta mitäs me pienistä epäloogisuuksista). Jet-Ace pelastaa palkin alle juttuneen Simonin ("Nouse möhkäle!"). Yhdessä he lähtevät tutkimaan kaupunkia. Simonin kielloista huolimatta J-A menee sisään pimpannäköisestä oviaukosta. Sisällä outo ääni toivottaa hänet tervetulleeksi. Sitten pompataankin hetkeksi seuraamaan toisen ryhmän edesottamuksia. Ensimmäiset alukseen takaisin yrittävät miehet tulevat hulluksi. Tässä vaiheessa (mahdollisesti) Plum-Duff laukaisee korkkarin erään avainrepliikin: "Uskomatonta. Karvaiset pallot ottavat miesten älyn ja ruumiin, tekevät heistä eläviä kuolleita." Kuvaako tämä verhotusti miehenä olemista ylipäätään? Vai onko kyseessä pojan kielteinen suhtautuminen (tulevaan) miehenä oloon? Niin tai näin, avaruusjoukot eivät arkaile poistaa tätä (miehistä) uhkaa. Cobb ampuu yhden palloista. Sen kuolintuska tunkeutuu telepaattisesti miesten aivoihin. ("Yliluonnollisen pallon räjähtämishetkellä miehet horjuivat valtavan henkisen voiman iskusta" - siis näiden korkkareiden kieli on aivan uskomatonta runoutta). Miehet kuitenkin voittavat oudon voiman aivoissaan ja alkavat tuhota palloja. Sitten palataan Jet-Aceen joka käy kiinnostavaa keskustelua itse titaaninen äly Anseerin kanssa. Keskustelu on aistimusmuodoltaan varsin mielenkiintoista sillä "Näkemättömin silmin Logan tuijotti äänen tuomaa näkyjen virtaa..." Kielitieteen Nobel sille, joka selvittää tuon lauseen merkityksen. Joka tapauksessa Anseer paljastaa avokätisesti suunnitelmansa. Tarkoitus on ottaa haltuun aluksen miesten ruumiit ja myöhemmin koko maapallo. Jet-Ace vastaa tähän niin kuin avaruusjoukkolainen vain voi: ammuskelemalla ja pakenemalla. Simon ja Logan saavat karvapallot ja pallojen valtaamat Stellan hirviömäiset eläimet kimppuunsa. Simon meinaa jo luovuttaa, mutta Jet-Ace saa hänet jatkamaan ammuskelua. ("Sinullakin on ase - käytä sitä!" Mitähän Freud tästä sanoisi? Epäilemättä tässä tehdään Simonista vihdoin miestä.) Samalla miehet joutuvat kuitenkin taistelemaan myös pelkojaan vastaan. Jet-Acen pelot tuntuvat koostuvan käärmeistä, oudoista linnuista nauravista luurangoista ja huonohampaisista kiinalaisista. Sillä välin toisaalla: klodnien (eli karvapallojen) valtaamat "elävät kuolleet" ryhtyvät "pirulliseen tehtävään". Stella-aluksen pyydystäneet vetosäteet osoittavat todellisen tehonsa. Ne alkavat kiskoa maapalloa pois radaltaan! Takaisin J-A ja kumppanien luo. Taistelu on tauonnut ja Plum-Duff ehdottaa paluuta alukselle. Kaikki ovat jo lähdössä, kun Simon palaa ruotuun: Plum-Duff ei ole mikään lentueenjohtaja joten hänen "käskyjään" ei totella. J-A tulistuu ja uhkaa vetää Simonin solmuun. Tätä hän perustelee uhalla: "Kuolemaakin pahenpi kohtalo voi kohdata meidät koska tahansa..." Toteamus kutkutti piirin lik..eh... freudilaisittain suuntautunutta mielikuvitusta. Sitten räiskitään törkeällä tavalla ja vallataan alus takaisin. Sillä välin vielä toisaammalla eli Maassa aletaan ihmetellä. Deimoksesta palaava reittiraketti (parinkymmenen kilometrin levyiseksi Marsin kuuksi paikka on ilmeisesti varsin suuri keskus joskus tulevaisuudessa) ei osu maahan. Clarke-observatorion (epäilemättä Arthur C:n mukaan!) väki ihmettelee siirtyvätkö tähdet. Ehei! Maahan se liikkuu. Anseerin vetosäde tehoaa. Maapallo alkaa jäätyä. Kohta ollaankin jo Marsin radan tuolla puolen. Jos tämä kaikki tapahtuu samassa maailmankaikkeudessa Anseerin kaupungin tapahtumien kanssa, maapallon nopeus on melkoinen. No, takaisin Anseeriin. Jet-Ace ilmoittaa taas omaavansa idean, jota lähtee toteuttamaan Plum-Duffin kanssa ("Miksi minä hullu taas lähdin sinun kelkkaasi?"). Heillä on kolme tuntia aikaa, sitten alus pakenee lasin läpi. Anseerin kaupunki on kalsa paikka, sillä kaverukset kulkevat muun muassa "kylmän tulen ja jäätävän savun" täyttämän hallin läpi. Kohta alkaa maapallokin olla jäätynyt klodeille sopivaksi, vaikkeivat Jet-Ace ja kumppanukset sitä tiedäkään. Pian he kuitenkin ovat itse Anseerin luona. Näppärästi Jet-Ace on keksinyt, mistä iso A ei pidä: kuumuudesta. Kaverukset heittelevät sitä palopommeilla. Huonosti käy pahan kaverin. Ja niin lakkaa ilkeä vetosädekin kiskomasta Maata. "Koska operaatio ei onnistunut, Maan oma momentti käänsi sen takaisin kohti omaa rataansa..." Tämän toteamuksen kohdalla oli havaittavissa selvää hilpeyttä piirin fyysikko- ja tähtitieteilijäsektorilla. Mutta voi! J-A ja P-D ovat viipyneet liian kauan. He "hikoilevat ja läähättävät" paluumatkalla. Cobb haluaa jo lähteä - mutta yllättäen Simon estelee. J-A ja P-D ovat joutuneet Stellan hirviön ahdistelemaksi kun Simon yllättäen tulee pelastamaan. He pääsevät takaisin alukseen. Vielä viime tingassa aiemmin klodnien vallassa olleet miehistön jäsenetkin palaavat. Ei kyllä selviä, miten he pääsivät klodneista, sillä Plum-Duffia ja Jet-Acea ahistelleella hirviöllä oli vielä hetkeä aiemmin karvapallo niskassa. Sitten lasiseinän läpi. Avaruudessa selviää mitä maalle oli ollut tapahtumassa. "Niin...siispä Jet-Ace pelasti Maan!" Simonkin - nyt miehistynyt - ei enää uhkaile sotaoikeudella. Episodi päättyy Jet-Acen monimieliseen repliikkiin: "Kiitos Sir! Kaikki me olemme saaneet kokemusta. Meillä jokaisella on heikkoutemme, niin avaruuden superaivoillakin!" Viimeisessä ruudussa on jälkinäytös. "Anseer oli kauhujen kaupunkeineen tullut avaruuksien syvyyksistä syöksyäkseen lopuksi auringon kaikenpuhdistavaan atomireaktoriin." Näin huonosti kävi pahoille pojille tälläkin kertaa! Kun joku vielä kertoisi, mitä anjakaurasta oikein oli käynyt Stellan kadonneelle miehistölle. Se ei selviä missään vaiheessa. Joitain sekahuomioita: - Anseerin kaupunkin ilmasto-oloista ei ota hullukaan tolkkua. Paikassa on epäilemättä ilmaa, koska klodnien kaappaamat miehet selviävät hengissä. Toisaalta tiiviydessä voi olla toivomisen varaa sen jälkeen kun Stella-alus kaapataan nerokkaasti suoraan akkunan läpi. Siksikö miehet pitävät kypärää loppuvaiheessa ja huolehtivat ilman loppumisesta? No, toisaalta ihan lopussa vapautuneet miehet tulevat alukselle paljain päin. Ota tästäkin selvää. - Onko tässä jälleen kyse kolmiodraamasta? Piirissä ihmeteltiin mihin J-A ja P-D oikein käyttivät kaiken kolme tuntiaan, kun Anseerin luo meneminen tuntui muutaman ruudun ramppaukselta. J-A:n piti tehdä Simonista mies, mutta loppupelit hoidettiin P-D:n kanssa. Symbolisella tasolla ei ollut ilmeisesti yhdentekevää millaista miestä Simonista sorvataan. Klodnien karvainen "testiikkelimieheys" ei ilmeisesti sovi Avaruusjoukkojen pojille. Toisaalta "pojat" tuntuvat pelkäävän oman tahdon menetystä. Viettien riivamanako vai kenties sulautumalla naiseen? Jäänee myöhemmän tutkimuksen selvitettäväksi. Tällaista siis pohti seitsemättä kertaa kokoontunut Avaruuden korkeajännitysten lukupiiri. Seuraavassa mafiassa 3.1. 2002 piiri ei kokoonnu sekalaisen Tolkien-juhlinnan vuoksi. Mutta 17. tammikuuta onkin vuorossa pernaruttoista menoa! Käsittelyssä tuolloin Avaruuden korkeajännitys 2/1974: Täplikkäät miehet. Lisätietoa tulossa."